Kohtien lista

Jos et kiellä itseäsi, rukous ei voi koskaan täyttää sieluasi.

Oikea sana, vitsi, jota et päästänyt suustasi; rakastettava hymy niille, jotka sinua ärsyttävät; vaikenemisesi epäoikeudenmukaisen syytöksen edessä; hyväntahtoinen keskustelusi ikävystyttävien ja hankalien ihmisten kanssa; jokapäiväinen ponnistelusi olla huomaamatta kanssasi asuvien ärsyttäviä ja asiattomia piirteitä... Kaikki tämä on kestävyydellä elettynä todellista sisäistä kuolettumista.

Älä sano: ”Tuo ihminen on rasittava.” Ajattele: ”Tuo ihminen auttaa minua pyhittymään.”

Mikään ihanne ei toteudu ilman uhrausta. - Kiellä itsesi. - On onnellista olla uhri!

Kuinka usein päätätkään palvella Jumalaa jossakin pikkuasiassa... mutta kehnoutesi vuoksi sinun täytyykin tyytyä tarjoamaan hänelle kiukkua, tunnetta siitä, ettet pystynyt toteuttamaan niin mitätöntäkään päätöstä!

Älä laiminlyö tilaisuutta luopua omasta mielipiteestäsi. - Se vaatii paljon... mutta Jumalan silmissä se on otollista!

Kun näet yksinkertaisen puuristin, joka on yksinäinen, hyljätty ja arvoton... ja vailla ristiinnaulittua, älä unohda, että tämä risti on sinun ristisi. Tämä jokapäiväinen risti odottaa kätkettynä, hohteettomana ja lohduttomana puuttuvaa ristiinnaulittuaan - sinun täytyy olla tuo ristiinnaulittu.

Valitse sellaiset kuolettumisen keinot, että ne eivät kuoleta muita.

Ilman kuolettumista ei ole hyveitä.

Sisäinen kuolettuminen. - En usko sisäiseen kuolettumiseesi, jos huomaan sinun väheksyvän tai laiminlyövän aistiesi kuolettumisen.

Juokaamme tuskan kalkki viimeiseen pisaraan asti tässä kurjassa nykyisessä elämässämme. Mitä merkitseekään kymmenen, kahdenkymmenen tai viidenkymmenen vuoden kärsimys... kun myöhemmin saamme elää taivaassa aina ja ikuisesti?

Emmehän sitä paitsi kärsi ainoastaan palkinnon vuoksi, propter retributionem. Mitä merkitseekään kärsimys silloin, kun joku kärsii lohduttaakseen ja miellyttääkseen Jumalaa, meidän Herraamme, sovituksen hengessä yhtyneenä hänen ristiinsä - sanalla sanoen: kun joku kärsii Rakkauden tähden?

Silmät! Niiden kautta sieluun tunkeutuu paljon saastaisuuksia. - Kuinka moni onkaan kokenut saman kuin Daavid! - Jos valvotte katseitanne, sydämenne pysyy valvonnan alaisena.

Aiotko rangaista itseäsi heikkoutesi ja jalomielisyyden puutteesi vuoksi? - Hyvä, mutta rangaistuksen tulee olla kohtuullinen, ikään kuin se kohdistuisi viholliseen, joka on samalla veljemme.

Vaikka ihmisparkojen ilonaihe olisikin yliluonnollinen, siinä on aina karvas sivumaku. - Mitä luulit? Täällä maan päällä tuska on elämämme suola.

Kuinka paljon onkaan ihmisiä, jotka antaisivat ristiinnaulita itsensä tuhansien hämmästyneiden katselijoiden edessä, mutta jotka eivät osaa kestää kristillisesti jokapäiväisiä neulanpistoja! - Ajattele, kumpi on sankarillisempaa.

Luimme yhdessä erään Jumalan miehen sankarillisesta arkielämästä. - Ja näimme hänen taistelleen kuukausia ja vuosia (kuinka tarkasti hän ”pitikään tiliä” erityistutkisteluistaan!) aamiaista syödessään: eräänä päivänä hän voitti itsensä, toisena hänet voitettiin... Hän merkitsi muistiin: ”En ottanut voita... otin voita!”

Olisipa meilläkin - sinulla ja minulla - oma... ”voitragediamme”.

Sankarillinen minuutti. - On aika, täsmällinen hetki nousta ylös. Viivyttelemättä: yliluonnollinen ajatus ja... ylös! - Sankarillinen minuutti; siinä sinulle kuolettumisen keino, joka vahvistaa tahtoasi heikentämättä luontoasi.

Ole kiitollinen pyhästä vastenmielisyydestä, jota tunnet itseäsi kohtaan, sillä se on erityinen Jumalan suosionosoitus.

Jos menetät kyvyn ymmärtää elämäsi yliluonnollisena, lähimmäisenrakkautesi muuttuu ihmisystävällisyydeksi, puhtautesi säädyllisyydeksi, kuolettumisesi tyhmyydeksi, itsekurisi ruoskaksi ja kaikki tekosi hedelmättömiksi.