Kohtien lista

Teko ilman rukousta on arvoton. Uhraus lisää rukouksen arvoa.

Ensin rukous, sitten katumus ja kolmannella sijalla, todellakin, teko.

Rukous on hengellisen rakennuksen perusta. - Rukous on kaikkivoipa.

”Domine, doce nos orare. - Herra, opeta meitä rukoilemaan!” Ja Herra vastasi: ”Rukoilkaa siis te näin: Pater noster, qui es in coelis... - Isä meidän, joka olet taivaissa...”

Miten tärkeänä meidän tuleekaan pitää ääneen lausuttuja valmiita rukouksia?

Hitaasti. - Ajattele, mitä sanot. Ajattele, kuka puhuu ja kenelle. - Kiireinen, harkitsematon puhe on kuin tyhjien tynnyrien kolinaa.

Sanon sinulle pyhän Teresan sanoin: ”Sitä ei voi sanoa rukoukseksi, vaikka huulesi kuinka liikkuisivat”.

Rukouksesi tulee olla liturgista. - Toivon, että mieltyisit lausumaan psalmeja ja messukirjan rukouksia omien yksityisten ja yksittäisten rukouksiesi sijasta.

”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee”, sanoo Herra. Leipä ja sana! Hostia ja rukous!

Ilman niitä et voi elää yliluonnollista elämää.

Etsit ystävien seuraa heidän keskustelunsa ja kiintymyksensä takia, jotka yhdessäolollaan tekevät elämäsi tämän maailman maanpakolaisuudessa siedettävämmäksi. Vaikka ystävätkin joskus pettävät, ei siinä mielestäni ole mitään vikaa.

Mutta... mikset hakeudu joka päivä vielä useammin keskustelemaan Suuren Ystäväsi kanssa, joka ei petä koskaan?

”Maria on valinnut hyvän osan”, luemme pyhästä evankeliumista. Siellä hän on, ja juo Mestarin sanat. Näennäisen toimettomana hän rukoilee ja rakastaa. - Myöhemmin hän seuraa Jeesusta tämän saarnatessa kaupungeissa ja kylissä.

Kuinka vaikeata onkaan seurata häntä ilman rukousta!

Etkö osaa rukoilla? - Hakeudu Jumalan läsnäoloon ja sano: ”Herra, en osaa rukoilla!” Silloin voit olla varma, että rukouksesi on jo alkanut.

Kirjoitit minulle: ”Rukous on puhumista Jumalan kanssa. Mutta mistä puhuisin?” - Mistäkö? Hänestä ja sinusta itsestäsi: iloistasi, suruistasi, menestyksistäsi ja epäonnistumisistasi, ylevistä pyrkimyksistäsi, jokapäiväisistä huolistasi... heikkouksistasi! Ja kiitollisuuden osoituksista ja pyynnöistä, rakkaudesta ja katumuksesta.

Lyhyesti sanoen: Rukoilet oppiaksesi tuntemaan hänet ja oman itsesi, ollaksesi hänen kanssaan!

”Et in meditatione mea exardescit ignis. - Kun minä mietiskelin, syttyi minussa tuli”. - Juuri tämän vuoksi rukoilet. Rukoilet tullaksesi rovioksi, eläväksi tuleksi, joka antaa lämpöä ja valoa.

Sen vuoksi jos et pysty jatkamaan rukoustasi, jos tunnet tulesi sammuvan siksi, ettet voi ruokkia sitä hyväntuoksuisilla puilla, ylläpidä tulta heittämällä siihen risuja ja lehtiä, lyhyitä palavia rukouksia. - Silloin olet käyttänyt aikasi hyvin.

Minua hymyilytti kärsimätön rukouksesi. Sanoit hänelle: ”En halua tulla vanhaksi, Jeesus... Kestää liian kauan ennen kuin saan nähdä sinut! Vanhana sydämeni ei ehkä ole enää niin palava kuin nyt. Minusta tuntuu, että silloin on jo liian myöhäistä. Nyt liittoni sinun kanssasi olisi hehkuvampi, sillä rakastan sinua nuoruuden Rakkaudella”.

Minua miellyttää urhea halusi tehdä parannus ”koko maailman puolesta”, kuten sanoit. - Hyvä. Kuitenkin tee parannus ensiksi yliluonnollisen ja luonnollisen perheesi sekä omaan kansaamme kuuluvien henkilöiden puolesta.

Sanoit hänelle: ”Älä luota minuun... mutta minä luotan sinuun, Jeesus... Jätän itseni sinun käsiisi. Annan sinulle kaikkeni - heikkouteni!” Tämä vaikuttaa minusta hyvältä rukoukselta.

Kristityn rukous ei ole koskaan yksinpuhelua.

”Hiljaiset minuutit”. - Jätetään ne niille, joiden sydän on tyhjä.

Katolilaisina, Jumalan lapsina, me puhumme Isän kanssa, joka on taivaissa.

Älä laiminlyö hengellistä lukemistasi. - Lukeminen on tehnyt monista pyhimyksiä.

Kirjoitit minulle: ”Lukiessani täytän polttoainevarastoani. Se vaikuttaa elottomalta kasalta, mutta juuri siitä muistini saa usein kuin itsestään virikkeitä, jotka elävöittävät rukoukseni ja sytyttävät kiitokseni kommuunion vastaanottamisen jälkeen.”

Rintamalla Madridin ulkopuolella parikymmentä upseeria kokoontuu hienossa ja iloisessa kaveripiirissä. Laulu toisensa jälkeen kajahtaa ilmoille.

Mutta eräs mustaviiksinen luutnantti kuulee vain ensimmäisen:

”Jaettuja sydämiä

en minä halua.

Jos omani annan,

annan sen kokonaan.”

”Kuinka vaikeata minun onkaan antaa koko sydämeni!” - Ja rukous alkoi virrata kuin tyyni, leveä joki.

Jos et kiellä itseäsi, rukous ei voi koskaan täyttää sieluasi.

Vaatikoon tahtosi sinulta katumuksen kautta sitä, minkä muut sielunvoimat kieltävät siltä rukouksessa.

Eräs paljon rukoileva sielu sanoi: ”Olisipa Jeesus pyrkimystemme päämäärä, rakkautemme kohde, puheemme aihe, tekojemme esikuva.”

Tämä yliluonnollinen tapa edetä on todellista sotataktiikkaa. - Käyt sotaa - sisäisen elämäsi jokapäiväisiä taisteluja - asemissa, jotka sijoitat kauas linnoituksesi päämuureista.

Ja vihollinen suuntaa hyökkäyksensä juuri sinne: pientä kuolettumistasi, tavanomaista rukoustasi, tavallista työtäsi ja elämän suunnitelmaasi vastaan. Vain vaivalloisesti se pystyy lähestymään linnasi torneja, jotka olisivat helposti valloitettavissa. - Ja jos se saapuu sinne, on se tehoton.