Kohtien lista
Maailma ihailee vain näyttäviä uhrauksia, sillä se ei tiedä kätkettyjen ja hiljaisten uhrausten arvoa.
Tunnustuksettomuus. Puolueettomuus. - Vanhoja myyttejä, joita yritetään tarjota aina uusina.
Oletko vaivautunut ajattelemaan, miten mieletöntä on luopua katolisuudestaan saapuessaan yliopistoon, ammattiyhdistykseen, tieteelliseen kokoukseen tai eduskuntaan aivan kuin kysymyksessä olisi hattu, joka jätetään eteiseen?
Pyhittymisen taso, jota Herra meiltä vaatii, muodostuu näistä kolmesta kohdasta: pyhä tinkimättömyys, pyhä pakottaminen ja pyhä häpeämättömyys.
Pyhä häpeämättömyys on eri asia kuin maallinen hävyttömyys.
Pyhä häpeämättömyys on ”lapseudessa elämiselle” ominainen piirre. Pientä lasta ei huoleta mikään. - Lapsi näyttää vikansa, luonnolliset vikansa yksinkertaisesti, vaikka kaikki tarkkailevat häntä...
Tämä häpeämättömyys, siirrettynä yliluonnolliseen elämään, saa ajattelemaan seuraavalla tavalla: ylistys ja halveksunta, ihailu ja pilkka, kunnia ja häpeä, terveys ja sairaus, rikkaus ja köyhyys, kauneus ja rumuus... Aivan niin. Entä sitten?
Naura ihmisten pilkalle. - Älä välitä siitä, mitä he sanovat. Näe ja tunne Jumala sisälläsi ja ympärilläsi. - Siten saavutat pyhän häpeämättömyyden, jota tarvitset - niin outoa kuin se onkin - elääksesi kristityn miehen hienostuneisuudella.
Jos omaat pyhää häpeämättömyyttä, mitä välität siitä, ”mitähän ihmiset sanoivat” tai ”mitähän ihmiset tulevat sanomaan”?
Vakuutu siitä, että mikään ei ole naurettavaa sille, joka tekee parhaansa.
”Yleensä ihmiset eivät ole kovin anteliaita rahojensa suhteen”, kirjoitat minulle. ”Keskustelua, kovaäänistä innostusta, lupauksia, suunnitelmia. - Uhrautumisen hetkellä on vähän niitä, jotka ojentavat auttavan kätensä. Jos he sitten antavat jotakin, se tapahtuu huvituksen vuoksi, tanssiaisten, arpajaisten, elokuvaesityksen, illanvieton tai sanomalehdessä julkaistavan lahjoitusluettelon maininnan vuoksi.”
- Asiantila on surullinen, mutta poikkeuksiakin on. Ole sinäkin yksi niistä, jotka almua antaessaan eivät salli vasemman kätensä tietävän, mitä oikea tekee.
"Nonne hic est fabri filius? Nonne hic est faber, filius Mariae? - Eikö hän ole se rekennusmiehen poika? Eikö hän ole se rakennusmies, Marian poika?"
- Mitä Jeesuksesta sanottiin, sanotaan hämmästellen ja pilaillen mahdollisesti myös sinusta sitten, kun "lopullisesti" haluat täyttää Jumalan tahdon olemalla työväline: "Mutta eikö hän ole se, joka...?"
- Vaikene! Todistakoot työsi tehtävästäsi.
On olemassa hurskauden hienostuneisuus. - Opettele se. - On tuskallista nähdä, kuinka eräät "hurskaat" ihmiset eivät osaa osallistua messuun, vaikka he kuuntelevat sen joka päivä. He eivät osaa tehdä ristinmerkkiä vaan huitaisevat jotakin hätäisesti käsdellään. He eivät myöskään osaa notkistaa polveaan tabernaakkelin edessä, vaan heidän naurettavat polvistumisensa näyttävät pilailulta. Eivätkä he edes kumarra päätään kunnioittavasti Neitsyt Marian kuvan edessä.
Jälleen kerran on puhuttu ja kirjoitettu... puolesta ja vastaan... sekä hyvää että pahaa tarkoittaen... puolitotuuksia ja panetteluja, ylistyspuheita ja kehuja... typeryyksiä ja oivalluksia...
- Tyhmä, todellinen typerys! Kun suunnistat suoraan päämäärääsi kohti pää ja sydän juopuneina Jumalasta, mitä sinua liikuttaa ympäriltäsi kuuluva tuulen vinkuna, heinäsirkkojen siritys, lehmien ammuminen, sikojen röhkinä tai hevosten hirnunta?
Et sitä paitsi voi välttää sitä. Älä kuvittele voivasi asettaa ovia keskelle peltoa.
Tulostettu asiakirja https://escriva.org/fi/book-subject/camino/69918/ (25.11.2025)