Olet joskus kertonut minulle olevasi kuin rikkinäinen kello, joka lyö väärään aikaan. Rukouksen aikana olet kylmä, kuiva ja näivettynyt. Sen sijaan silloin, kun vähiten sitä toivot, kadulla, jokapäiväisten askareiden keskellä, kaupungin hyörinässä ja melussa tai keskittyessäsi ammatilliseen työhösi, yllätätkin itsesi rukoilemasta... Vääräänkö aikaan? Mahdollisesti, mutta älä jätä käyttämättä noita kellosi lyöntejä. - Henki puhaltaa missä tahtoo.