242
”Kuinka paljon olenkaan velkaa Jumalalle siitä, että olen kristitty. Suorittamatta jäänyt velkani saa minut itkemään tuskasta, Rakkauden tuskasta. Mea culpa! - Omasta syystäni!” - On hyvä, että myönnät velkasi, mutta älä unohda miten se maksetaan: kyynelillä... ja teoilla.
Tämä kohta toisella kielellä
Tulostettu asiakirja https://escriva.org/fi/camino/242/ (22.11.2025)