267
Meidän täytyy tulla vakuuttuneiksi siitä, että Jumala on jatkuvasti kanssamme. - Elämme ikään kuin Jumala olisi kaukana siellä, missä tähdet tuikkivat, emmekä muista, että hän on aina myös meidän rinnallamme.
Hän on kuin rakastava isä. Hän rakastaa jokaista meistä enemmän kuin kaikki maailman äidit voivat rakastaa lapsiaan auttaen meitä, innostaen meitä, siunaten meitä... ja antaen meille anteeksi.
Kuinka usein ovatkaan vanhempiemme otsarypyt silinneet luvattuamme vallattomuuden jälkeen: ”En tee sitä enää koskaan!” - Ehkä jo samana päivänä lankesimme uudestaan... - Ja silloin isämme moitti meitä ankaralla äänellä ja ilme vakavana... mutta samalla hänen sydämensä lämpeni, sillä hän tunsi voimattomuutemme ajatellen: ”Lapsi parka! Kuinka kovasti hän yrittääkään käyttäytyä hyvin!”
Meidän on täytettävä ja kyllästettävä itsemme ajatuksella, että Isä, meidän Isämme, on Herra, joka on yhtä aikaa lähellämme ja taivaissa.
Tulostettu asiakirja https://escriva.org/fi/camino/267/ (3.11.2025)