Pyhä häpeämättömyys on ”lapseudessa elämiselle” ominainen piirre. Pientä lasta ei huoleta mikään. - Lapsi näyttää vikansa, luonnolliset vikansa yksinkertaisesti, vaikka kaikki tarkkailevat häntä...

Tämä häpeämättömyys, siirrettynä yliluonnolliseen elämään, saa ajattelemaan seuraavalla tavalla: ylistys ja halveksunta, ihailu ja pilkka, kunnia ja häpeä, terveys ja sairaus, rikkaus ja köyhyys, kauneus ja rumuus... Aivan niin. Entä sitten?