Mikä vahinko onkaan, jos johtaja ei ole esimerkillinen! Mutta oletko hänelle kuuliainen hänen henkilökohtaisten ominaisuuksiensa ansiosta? Vai tulkitsetko pyhän Paavalin kehotuksen "obedite praepositis vestris - olkaa johtajillenne kuuliaiset" lisäämällä siihen mukavuudenhalustasi jotakin sellaista kuin "...aina silloin, kun johtajalla on minua miellyttäviä hyveitä"?