ITSEKIELTÄYTYMINEN

Jos et kiellä itseäsi, rukous ei voi koskaan täyttää sieluasi.

Oikea sana, vitsi, jota et päästänyt suustasi; rakastettava hymy niille, jotka sinua ärsyttävät; vaikenemisesi epäoikeudenmukaisen syytöksen edessä; hyväntahtoinen keskustelusi ikävystyttävien ja hankalien ihmisten kanssa; jokapäiväinen ponnistelusi olla huomaamatta kanssasi asuvien ärsyttäviä ja asiattomia piirteitä... Kaikki tämä on kestävyydellä elettynä todellista sisäistä kuolettumista.

Älä sano: ”Tuo ihminen on rasittava.” Ajattele: ”Tuo ihminen auttaa minua pyhittymään.”

Mikään ihanne ei toteudu ilman uhrausta. - Kiellä itsesi. - On onnellista olla uhri!

Kuinka usein päätätkään palvella Jumalaa jossakin pikkuasiassa... mutta kehnoutesi vuoksi sinun täytyykin tyytyä tarjoamaan hänelle kiukkua, tunnetta siitä, ettet pystynyt toteuttamaan niin mitätöntäkään päätöstä!

Älä laiminlyö tilaisuutta luopua omasta mielipiteestäsi. - Se vaatii paljon... mutta Jumalan silmissä se on otollista!

Kun näet yksinkertaisen puuristin, joka on yksinäinen, hyljätty ja arvoton... ja vailla ristiinnaulittua, älä unohda, että tämä risti on sinun ristisi. Tämä jokapäiväinen risti odottaa kätkettynä, hohteettomana ja lohduttomana puuttuvaa ristiinnaulittuaan - sinun täytyy olla tuo ristiinnaulittu.

Valitse sellaiset kuolettumisen keinot, että ne eivät kuoleta muita.

Ilman kuolettumista ei ole hyveitä.

Sisäinen kuolettuminen. - En usko sisäiseen kuolettumiseesi, jos huomaan sinun väheksyvän tai laiminlyövän aistiesi kuolettumisen.

Juokaamme tuskan kalkki viimeiseen pisaraan asti tässä kurjassa nykyisessä elämässämme. Mitä merkitseekään kymmenen, kahdenkymmenen tai viidenkymmenen vuoden kärsimys... kun myöhemmin saamme elää taivaassa aina ja ikuisesti?

Emmehän sitä paitsi kärsi ainoastaan palkinnon vuoksi, propter retributionem. Mitä merkitseekään kärsimys silloin, kun joku kärsii lohduttaakseen ja miellyttääkseen Jumalaa, meidän Herraamme, sovituksen hengessä yhtyneenä hänen ristiinsä - sanalla sanoen: kun joku kärsii Rakkauden tähden?

Silmät! Niiden kautta sieluun tunkeutuu paljon saastaisuuksia. - Kuinka moni onkaan kokenut saman kuin Daavid! - Jos valvotte katseitanne, sydämenne pysyy valvonnan alaisena.

Miksi katselet ympärillesi, kun ”maailmasi” on sisälläsi?

Maailma ihailee vain näyttäviä uhrauksia, sillä se ei tiedä kätkettyjen ja hiljaisten uhrausten arvoa.

On annettava itsensä kokonaan, on irtauduttava omasta itsestä kokonaan: uhrista täytyy tulla polttouhri.

Paradoksi: On kuoltava voidakseen elää.

Muista, että sydämesi on petturi. - Pidä se suljettuna seitsemän lukon takana.

Kaikki se, mikä ei johda sinua Jumalan luo, on haitallista. Revi se irti ja heitä se kauas luotasi.

Herra johdatti erään henkilön, jonka lähin esimies oli kiukkuinen ja töykeä, sanomaan näin: ”Jumalani, kiitos paljon tästä todella jumalallisesta aarteesta, sillä mistä voisinkaan löytää toisen, joka vastaa jokaiseen ystävyydenosoitukseeni parilla potkulla?”

Voita itsesi päivittäin ensi hetkestä alkaen nousemalla täsmällisesti, määrättyyn aikaan, myöntämättä minuuttiakaan laiskuudelle.

Silloin, kun Jumalan avulla voitat itsesi, olet paljolti jo valmistanut loppupäiväsi.

On niin masentavaa huomata hävinneensä jo ensimmäisessä yhteenotossa!

Poistut aina voitettuna. - Aseta päämääräksesi joka kerta jonkun määrätyn ihmisen pelastuminen, hänen pyhittymisensä tai hänen kutsumuksensa apostolaattiin... - Niin voit olla varma voitostasi.

Älä ole laiska tai veltto. - Sinun on aika hyljätä tuo omituinen sääli, jota tunnet itseäsi kohtaan.

Sanon sinulle, mitkä ovat ihmisen aarteet maan päällä, jotta et jättäisi niitä käyttämättä: nälkä, jano, kuumuus, kylmyys, tuska, häpeä, köyhyys, yksinäisyys, petetyksi tuleminen, panettelun kohteeksi joutuminen, vankila...

Se oli oikeassa, joka sanoi, että sielu ja ruumis ovat kuin kaksi vihollista, jotka eivät voi erota toisistaan, ja kuin kaksi ystävää, jotka eivät tule toimeen keskenään.

Ruumiille on annettava hieman vähemmän kuin sille kuuluu. Muuten siitä tulee petturi.

Mikseivät ne, jotka ovat nähneet heikkoutesi ja surkeutesi, saisi nähdä katumustasi?

Kuoletetun sielun maukkaat hedelmät ovat nämä: ymmärtämys ja periksianto muiden surkeudenosoitusten edessä sekä ankaruus omien surkeudenosoitusten edessä.

Jos vehnänjyvä ei kuole, se jää hedelmättömäksi. - Etkö sinä halua olla vehnänjyvä, joka kuolee kuolettumisen kautta ja antaa runsaan sadon kypsyneitä tähkiä? - Siunatkoon Jeesus vehnäpeltosi!

Et voita itseäsi etkä kuoleta itseäsi, koska olet ylpeä. - Sanotko eläväsi katumuksessa? Älä unohda, että ylpeys sopii yhteen katumuksen kanssa... - Sitä paitsi tunnetko todellista tuskaa lankeamisesi tai jalomielisyyden puutteesi vuoksi vai ainoastaan harmia huomatessasi itsesi niin pieneksi ja voimattomaksi? - Kuinka kaukana oletkaan Jeesuksesta, jos et ole nöyrä... vaikka kurituksesi versoaisi joka päivä uusia ruusuja.

Mikä sapen, etikan, tuhkan ja aloen maku! Miten kuivalta, tahmealta ja halkeilevalta kitalaki tuntuukaan! - Tämä ruumiillinen aistimus ei tunnu yhtään miltään verrattuna sielusi pahoinvointiin.

- Sinulta ”pyydetään enemmän” kuin haluaisit antaa. - Nöyrry: Jäisikö tuo vastenmielisen karvas maku lihaasi ja henkeesi, jos tekisit kaiken sen minkä voit?

Aiotko rangaista itseäsi heikkoutesi ja jalomielisyyden puutteesi vuoksi? - Hyvä, mutta rangaistuksen tulee olla kohtuullinen, ikään kuin se kohdistuisi viholliseen, joka on samalla veljemme.

Vaikka ihmisparkojen ilonaihe olisikin yliluonnollinen, siinä on aina karvas sivumaku. - Mitä luulit? Täällä maan päällä tuska on elämämme suola.

Kuinka paljon onkaan ihmisiä, jotka antaisivat ristiinnaulita itsensä tuhansien hämmästyneiden katselijoiden edessä, mutta jotka eivät osaa kestää kristillisesti jokapäiväisiä neulanpistoja! - Ajattele, kumpi on sankarillisempaa.

Luimme yhdessä erään Jumalan miehen sankarillisesta arkielämästä. - Ja näimme hänen taistelleen kuukausia ja vuosia (kuinka tarkasti hän ”pitikään tiliä” erityistutkisteluistaan!) aamiaista syödessään: eräänä päivänä hän voitti itsensä, toisena hänet voitettiin... Hän merkitsi muistiin: ”En ottanut voita... otin voita!”

Olisipa meilläkin - sinulla ja minulla - oma... ”voitragediamme”.

Sankarillinen minuutti. - On aika, täsmällinen hetki nousta ylös. Viivyttelemättä: yliluonnollinen ajatus ja... ylös! - Sankarillinen minuutti; siinä sinulle kuolettumisen keino, joka vahvistaa tahtoasi heikentämättä luontoasi.

Ole kiitollinen pyhästä vastenmielisyydestä, jota tunnet itseäsi kohtaan, sillä se on erityinen Jumalan suosionosoitus.