NÖYRYYS

Kun otat vastaan menestyksesi suosionosoituksia, soikoon korvissasi myös naurut, jotka epäonnistumisesi ovat herättäneet.

Älä toivo olevasi kuin kullattu tuuliviiri suuren rakennuksen harjalla. Kiillostaan ja korkeasta sijainnistaan huolimatta sillä ei ole mitään merkitystä rakennuksen lujuuden kannalta.

- Kunpa olisit kuin vanha, huomaamaton rakennuskivi kivijalan sisällä, maan alla, missä kukaan ei sinua näkisi. Ilman sinua talo romahtaisi.

Mitä enemmän minua ylistetään, sitä enemmän toivon sinun, rakas Jeesus, nöyryyttävän sydäntäni muistuttamalla siitä, mitä olin ja mitä olisin, jos sinä minut jättäisit.

Älä unohda olevasi... roskalaatikko. - Jos jumalallinen puutarhuri ottaa sinut käsiinsä, hankaa sinut, puhdistaa sinut ja täyttää sinut ihanilla kukilla älä tule ylpeäksi niistä tuoksuista ja väreistä, jotka verhoavat rumuutesi.

- Nöyrry. Etkö tiedä olevasi jäteastia?

Kun näet itsesi sellaisena kuin olet, sinusta tuntuu luonnolliselta, että sinua halveksitaan.

Et ole nöyrä nöyryyttäessäsi itse itseäsi, vaan silloin, kun kestät muiden nöyryytyksen Kristuksen tähden.

Jos tuntisit itsesi, iloitsisit halveksunnasta, ja sydämesi itkisi saadessasi ylistystä ja kunniaa.

Älä tunne tuskaa siitä, että muut näkevät puutteesi, vaan siitä, että pystyt loukkaamaan Jumalaa ja näyttämään huonoa esimerkkiä muille.

- Anna muiden nähdä millainen olet ja halveksia sinua. - Älä ole surullinen mitättömyytesi vuoksi, sillä nythän Jeesuksen on annettava sinulle kaikki.

Jos toimisit sydämesi ja järkesi äänen mukaan, makaisit kasvot maassa, käpertyneenä kuin likainen, iljettävä ja kurja mato... sinua jatkuvasti sietävän Jumalan edessä.

Kuinka suuri onkaan nöyryyden arvo!

- "Quia respexit humilitatem..." Yli uskon, rakkauden ja perisynnittömän puhtauden laulaa Äitimme kiitosvirressään Sakariaan talossa:

"Sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa. Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi."

Olet likaista, laskeutuvaa pölyä. - Vaikka Pyhän Hengen henkäys kohottaa sinut kaiken maallisen yläpuolelle ja kiillottaa sinut loistavaksi kuin kulta ja vaikka kurjuutesi heijastaa korkeuksissa vanhurskauden auringon kirkkaimpia säteitä, sinun ei tule unohtaa köyhyyttäsi.

Hetken ylpeys heittää sinut takaisin maahan ja muuttaa valosi liejuksi.

Sinäkö... ylpeä? - Mistä?

Ylpeyttä? - Minkä vuoksi? Pian vuosien tai päivien kuluttua olet lemuavaa raatoläjä; täynnä matoja, haisevia nesteitä, käärinliinan likaisia riekaleita... eikä kukaan maan päällä muista sinua enää.

Jollet sinä oppinut, tunnettu, kaunopuheinen, vaikutusvaltainen ihminen ole nöyrä, et kelpaa mihinkään. - Leikkaa, revi irti tuo ylinpänä pitämäsi "minäsi" Jumalan avulla ja voit sitten aloittaa työskennellä Kristuksen puolesta viimeisellä paikalla hänen apostoliensa sotajoukoissa.

Tuo teennäinen nöyryys on mukavuudenhalua. Teet itsesi nöyräksi luopumalla oikeuksista, jotka ovat velvollisuuksiasi.

Tunnusta nöyrästi heikkoutesi voidaksesi sanoa apostolin tavoin: "Cum enim infirmor, tunc potens sum - Juuri heikkona olen voimakas."

"Isä, kuinka jaksatte sietää kaikkea tätä roskaa?", sanoit minulle erään hyvän ripin jälkeen.

- Vaikenin ajatellen, että jos nöyryytesi saa sinut näkemään itsesi roskana, roskakasana, niin voimme vielä muuttaa kurjuutesi joksikin suureksi.

Huomaatko, kuinka nöyrä Jeesuksemme on. Jerusalemissa hänen valtaistuimenaan oli aasi!

Nöyryys on myös hyvä tie sisäiseen rauhaan. - Hän itse on sanonut: "Katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon."

Sielusi edistymisen tunnustaminen ei ole nöyryyden puutetta. - Sillä tavoin voit kiittää Jumalaa.

- Mutta älä unohda olevasi vain köyhä, joka kulkee hyvissä lainavaatteissa.

Itsetuntemus vie meidät kädestä pitäen nöyryyteen.

Lujuutesi puolustaa sen apostolaatin henkeä ja sääntöjä, jossa työskentelet, ei saa heikentyä teennäisen nöyryyden vuoksi. - Tämä lujuus ei ole ylpeyttä. Se on lujuuden kardinaalihyve.

Ylpeyden takia. - Kuvittelet jo pystyväsi kaikkeen yksinäsi. - Hän jätti sinut vain hetkeksi ja kaaduit nenällesi. - Ole nöyrä, ja Hänen voimallinen tukensa ei ole puuttuva sinulta koskaan.

Sinun on jo korkea aika luopua ylpeistä ajatuksistasi. Olet kuin sivellin taiteilijan käsissä. - Etkä mitään muuta.

- Sanohan minulle, mihin sivellin kelpaa, ellei taiteilija pysty sitä käyttämään?

Tullaksesi nöyräksi riittävät sinulle, joka olet kovin tyhjä ja täynnä itseäsi, nämä Jesajan sanat: "Olet kuin pisara ammennusastiassa, kuin tomuhiukkanen vaa'assa."